Syyllisyyden tunne

Syyllisyyden tunne herää sosiaalisissa kontakteissa. Syyllisyyden tunne ja häpeän tunne usein saattavat sekoittua, vaikka kyse on erilaisista tunteista. Syyllisyyden tunne liittyy tekoihin kun taas häpeän tunne liittyy itseen ihmisenä. Sekä syyllisyyden että häpeän tunteet voivat tuntua olossa ahdistuksena ja masentuneisuutena.

Terve syyllisyyden tunne

Terve syyllisyys on sitä, kun huomaa omalla teollaan aiheuttaneensa haittaa tai kärsimystä muille. Tervettä syyllisyyttä tarvitaan siihen, että yhteisöt ja yhteiskunnat toimivat. Syyllisyyden tunteeseen liittyy usein voimakas katumuksen tunne ja toive siitä, että voisi mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa omaa käytöstään tai sanomisiaan. Syyllisyyttä tunteva voi tuntea myös sympatiaa niitä kohtaan, joita on toiminnallaan vahingoittanut.

Anteeksianto on lääkettä syyllisyyteen

Jos kärsii syyllisyyden tunteesta, voi koittaa työstää asiaa pyytämällä ja antamalla anteeksi. Joskus ihminen, jolta haluaisimme pyytää anteeksi, ei ole enää läsnä tai tavoitettavissa. Silloin voi auttaa esimerkiksi se, että mielessään pyytää henkilöltä anteeksi tai vaikkapa kirjoittaa kirjeen, jossa pyytää anteeksi. Tärkeä osa anteeksipyytämisen prosessia on antaa anteeksi itselleen. Tapahtuneesta on myös hyvä puhua ääneen luotettavassa ihmissuhteessa, jotta tilanteeseen voi saada kenties toisenlaistakin perspektiiviä. Oma mieli voi jäädä helposti jumiin kielteiseen ajatuskehään. Syyllisyyden tunteeseen auttaa myös itsemyötätunto.

Syyllisyys ja seksuaalisuus

Saatamme tuntea syyllisyyttä joistakin seksuaalisuuteen ja seksiin liittyvistä teoista. Joskus syyllisyyden tunne voi kuitenkin olla tosiasiassa häpeän tunnetta ja tällöin asian työstämiseksi on tärkeää osata erottaa nuo tunteet. Häpeästä voit lukea tarkemmin täältä.

Seksiin ja seksuaalisuuteen liittyy paljon vanhoja myyttejä ja uskomuksia, jotka voivat hämmentää ja aiheuttaa ristiriitaista oloa. Yhteiskunta, yhteisö, perheenjäsen, kumppanit tai joskus jopa lainsäädäntö tai tietynlainen seksuaalikasvatus voivat syyllistää sellaisista seksuaalisista teoista, joissa tosiasiassa ei ole mitään väärää. Esimerkiksi sooloseksi, eli itsetyydytys oli pitkään kiellettyä, koska sen uskottiin olevan terveydelle haitallista. Nykyään kuitenkin tiedämme sooloseksin olevan luonnollista ja se voi lisätä hyvinvointia, omasta kehosta nauttimista ja siihen tutustumista. Sama on koskenut pornon käyttöä. Tämän hetkisen ymmärryksen mukaan tiedämme, että pornon katselu voi lisätä nautintoa ja tietämystä omista seksuaalisista mieltymyksistä, fantasioista, rajoista, tunteista ja toiveista liittyen seksiin.

Ylipäätään aktiivista seksielämää on katsottu pahalla, etenkin naisten seksuaalista aktiivisuutta on varjostanut halveksittava, ns. kevytkenkäisen naisen leima. Esimerkiksi näistä syvälle juurtuneista myyteistä johtuen, ihminen saattaa tuntea syyllisyyden tunnetta nauttiessaan omasta seksuaalisuudestaan, olemalla seksuaalisesti aktiivinen ja aloitteellinen.

Tällöin on hyvä tiedostaa, mistä syyllistävä asenne tulee. Tuleeko se omasta mielestä eli sisäistetyistä uskomuksista, omasta kasvuhistoriasta vai ympäröivästä yhteiskunnasta?

Syyllisyys nuorena tehdyistä teoista

Monella on lapsuudesta ja nuoruudesta muistoja ja kokemuksia, jotka kaduttavat ja ne herättävät omantunnontuskia. Kun tarkastelemme itseämme nuorena, on hyvä muistaa, että toimimme tuolloin sen ikätason mukaisen käsityskyvyn, ymmärryksen ja opin alaisuudessa. On kohtuutonta vaatia, että pieni tai nuori ihminen tietäisi aina, kuinka tässä maailmassa toimitaan. Etenkin seksuaalisuuteen liittyvän puhumattomuuden ja laadukkaan seksuaalikasvatuksen puutteen vuoksi moni meistä ei ole tiennyt, mikä on ns. normaalia ja mikä ei.

Hyvin yleinen syyllisyyttä herättävä asia on lapsuuden ns. lääkärileikit. Lääkärileikeillä tarkoitetaan lasten “seksileikkejä”, joissa voidaan tutkia tai kosketella sukuelimiä tai matkia aikuisia harrastamassa seksiä. Leikki voi tapahtua sisarusten, serkusten tai kaverusten kesken. Tämä on tavallinen osa lapsen kehitystä ja kehollisuuteen tutustumista. Lapsi ei näe leikkiä seksinä. Aikuisena muisto tämäntyypisistä leikeistä saattaa herättää syyllisyyden tai häpeän tunteita.

Syyllisyyttä ja häpeää voi kantaa myös, jos on joutunut seksuaalisen häirinnän tai väkivallan kohteeksi. Tällöin on tärkeää muistaa, että syyllisyyttä kuuluisi aina kantaa rikoksen tekijä, ei uhri. Lapsi saattaa tuntea myös syyllisyyttä vanhempien erosta tai kuolemasta. Elämänkriiseissä lapselle onkin tärkeää kertoa, että kyse on aikuisten välisestä asiasta eikä lapsi ole niihin vaikuttanut.

Syyllisyyden tunne parisuhteessa

Oma sooloseksi tai omat seksuaaliset halut tai fantasiat, jotka kohdistuvat muihin kuin omaan kumppaniin, voivat herättää syyllisyyden tunteita. Ihmismieli on vilkas ja rikas mielikuvitukseltaan, on siis aivan luonnollista ajatella muitakin kuin omaa kumppaniaan seksuaalisesti. Jos itseltään yrittää kovasti kieltää nämä ajatukset, yleensä käykin niin, että ne vain vahvistuvat. On myös henkisesti kuluttavaa jatkuvasti kieltää itseltään jotakin. Joskus syyllisyyden tunteet voivat olla suuria erityisesti silloin, jos fantasioi jostain ei niin yleisesti hyväksyttävästä asiasta.

Parisuhteessa on kaksi yksilöä, monisuhteessa enemmänkin, ja yksilöllä on aina lupa omaan seksuaalisuuteen, omiin ajatuksiin ja yksityisyyteen. Kaikkea ei aina ole tarpeen jakaa kumppanin/kumppaneiden kanssa. Jos olet epävarma siitä, oletko omalla toiminnallasi satuttanut kumppaniasi, avaa rohkeasti keskustelu kysymällä aiheesta.

On hyvä olla tietoinen myös siitä, jos syyllistää tai tuomitsee muita ihmisiä, esimerkiksi omaa kumppania. Tällöin on hyötyä siitä, jos pystyy katsomaan itseään ja omia asenteita rehellisesti peilistä ja tunnistamaan, miten ne ehkä eroavat kumppanin ajatusmaailmasta. Toisen ihmisen jatkuva syyllistäminen ja halveksuminen on henkistä väkivaltaa ja siihen tulisi pyrkiä puuttumaan ja rakentamaan vuorovaikutusta turvalliseksi, niin että siinä on kaikilla osapuolilla mahdollisimman hyvä olla.